Häämatka, osa 1 – Koh Lanta ja Koh Mook

Helmikuu 2020, juuri ennen kuin maailman pysäyttänyt virus ehti levitä kunnolla Eurooppaan. Häämatkamme alkaa hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Kiinassa kovaa vauhtia jylläävä tauti on jo levinnyt muihin maihin, mutta toistaiseksi näyttää sen verran hyvältä, että päätämme olla perumatta pitkään odottamaamme häämatkaa. Tulevan kahden viikon aikana laskemme jalkamme Singaporeen, Thaimaan Koh Lantalle ja Koh Mookille (Ko Muk), Balin Ubudiin ja jälleen Singaporeen. Keskitytään tässä kirjoituksessa reissun ensimmäiseen puolikkaaseen.

Singapore – yön yli pysähdys

Ensimmäinen pysähdys Singaporessa on lyhyt – vain yhden yön mittainen. Nukutaan 12 tunnin lennolla hankittu univelka pois ja jatketaan seuraavana päivänä Thaimaahan. Yleensä en saa ollenkaan nukuttua lennoilla (toisin kuin Henna, jonka unenlahjoja kadehdin kerta toisensa jälkeen), mutta nyt varasimme Finnairin Economy Comfort -luokan ensimmäisen rivin paikat, joissa on jalkatilaa niin paljon, että saimme jalat suoriksi puhallettavien tyynyjen päälle ja tadaa, näin minäkin sain hieman unen päästä kiinni!

Hotellimme (Capri by Fraser Changi City) on lähellä lentokenttää sijaitseva, melko kliinisen tylsä liikemiesten yöpymispaikka. Kevyen alkusäädön jälkeen (olin varannut huoneen epähuomiossa väärälle kuukaudelle ja näin ollen maksoimme siitä kahdesti) saimme huoneen, kävimme syömässä hotellin kehnossa ja jäätävän kylmässä ravintolassa ja painuimme nukkumaan. Unirytmi oli meillä molemmilla iloisesti sekaisin, sillä nukuimme ja heräilimme miten sattuu. Lopulta vain odottelimme silmät auki sängyssä, että pääsisimme aamiaiselle, jonka alkuun oli vielä jokunen tunti aikaa. Se siitä hyvästä suunnitelmasta saada kiinni Aasian aikavyöhykkeestä kertalaakista.

Aamiaista odottavan aika oli pitkä

Kohti Koh Lantaa

Häämatkamme ensimmäinen oikea etappi yhden Singaporessa nukutun yön jälkeen oli meille ennestään tuttu Thaimaan Koh Lanta. Vietimme pari vuotta sitten saarella viisi päivää ja Lantasta jäi niin hyvä fiilis, että päätimme palata rikospaikalle vielä kolmeksi yöksi ennen kuin jatkaisimme meille tuntemattomalle saarelle, Koh Mookille (Ko Muk). Lantalle pääsee Singaporestakin aika näppärästi suoralla lennolla Krabille, josta otimme jo viime reissulta tutun yksityiskuljetuksen saarelle. Edelleen saari on sopivan pieni, mutta ei niin pieni, että päivät olisi pakko käyttää vain löhöilyyn (olemme edelleen valtavan huonoja siinä). Tekemistä kyllä riittää.

Kuumetta mitattiin kaikilla lentokentillä useampaankin kertaan. Tässä Hennan otsasta tarkistetaan lämpö.

Singaporesta tuttu hotellisäätö jatkui Lantallakin, tosin tällä kertaa vika ei ollut meidän (tärkeintähän on löytää aina ensin syyllinen). Olimme varanneet kolmeksi yöksi Lanta Miami Resortista eturivin bungalowin, joka olikin jostain syystä annettu joillekin toisille, eikä yhtään bungalowia ollut vapaana meille. Kummallisten anteeksipyyntöjen jälkeen meidät sijoitettiin yhdeksi yöksi lähellä sijaitsevaan hotelliin, josta saimme valtavan ”sviitin”, eli useamman makuuhuoneen perhehuoneen. Hotelli ei ollut rannalla, eikä mitenkään erityisen mukava. Pakko myöntää, että häämatkafiilis lässähti kyllä tässä kohtaa aika tavalla. Seuraavana päivänä muutimme sitten meille alun perin varattuun kivaan bungalowiin ja alkoi korvaussäätö hotellin kanssa. Heidän mielestään mitään ei tarvitsisi korvata, koska saimmehan toisesta hotellista sen suurimman ja hienoimman huoneen. Hotellinjohtajalla oli suuria vaikeuksia ymmärtää, että häämatkalaisina emme arvosta monen makkarin kokonaisuutta, sillä tässä vaiheessa avioliittoa on useimmilla tapana nukkua samassa huoneessa, jopa samassa sängyssä. Kaksi päivää jatkunut väänö päättyi lopulta siihen, että saimme muutaman kympin hotellilta käteisenä lähtiessämme. No se hotellisäädöistä ja itse asiaan.

Bungalowimme Lanta Miami resortissa
Resortin uima-allas on varsin kelvollisella paikalla!

Lantalla agendamme olisi tiivistettynä tässä:

  • Uusi käynti Lanta Animal Welfare Centerissä
  • Ruokailu Yang Garden -ravintolassa
  • Uusi Cooking Class -ilta Time for Limessä
  • Ajelua ympäri saarta skootterilla

Kaikki nämä toteutimme ja nautimme joka hetkestä.

Animal Welfare Centeristä olen kirjoittanut aiemminkin. Tällä kertaa kävimme opastetun kierroksen, joka tutustutti meidät kissalandian lisäksi koirien hoitopaikkoihin ja keskuksen pieneen ”sairaalaan”, jossa koiria teipataan, sidotaan, tikataan, hoidetaan, rokotetaan ja ennen kaikkea steriloidaan. Edelleen suositaltava paikka vierailulle ja tälläkin kertaa lahjoitimme osan matkarahoistamme tänne. Koronavirus iski kovaa myös Lanta Animal Welfareen, sillä kävijämäärät tippuivat 95 % matkailun pysähdyttyä käytännössä kokonaan. Tämän myötä rahoitus, joka on täysin kävijöiden lahjoitusten varassa on lähes nollassa tällä hetkellä. Jos pystyt auttamaan, niin pienenkin lahjoituksen voi tehdä heidän nettisivujen kautta. Tällä hetkellä (kesä 2020) jäljellä oleva henkilökunta keskittyy täysin eläinten hoitoon, eikä vierailijoita oteta vastaan lainkaan.

Surullisesta kuvasta huolimatta tämä onnettomuuden uhriksi joutunut poika voi jo erittäin hyvin.

Entinen kollegani vinkkasi jo viime reissullamme hyvästä Yang Garden -nimisestä ravintolasta. Silloin emme saaneet ravintolasta pöytää nopealla aikataululla, joten tällä kertaa olimme kaukaa viisaita ja teimme varauksen jo ennen lähtöä. Yang Garden on ruotsalaisomistuksessa oleva ravintola, joka tarjoilee paikallisia thaimaalaisia herkkuja pienellä twistillä. Ei äkkiseltään ehkä kuulosta kovin vakuuttavalta, mutta käyhän kokeilemassa. On nimittäin ihan ylivoimaisen hyvät ruoat! Hinnakkatkin, jos verrataan normaaliin paikalliseen hintatasoon, mutta Suomeen verrattuna naurettavan halpaa gourmet-ruokaa.

Tuore vaimo siinä 🙂
Ja allekirjoittanut

Edellisen Lantan reissun paras juttu oli kuitenkin Time for Limen kokkailuilta ja niin se oli tälläkin kertaa. Toinen meistä kokkaili sillä aikaa, kun toinen oli ”drinkkikoulussa”, eli nauttimassa herkullisista juomista baarin puolella ja sitten vaihdettiin rooleja. Ruoat olivat tälläkin kertaa taivaallisen hyviä. Näissä ei oikein voi epäonnistua, sillä henkilökunta huolehtii hienosti siitä, että jokainen saa tehtyä hyvän aterian. Parasta näissä illoissa on kuitenkin muiden matkaajien kanssa jutustelu. Baarissa ja kokkailun aikana nautitut juomat sekä loistavat opet pitävät huolen siitä, että tunnelma on todella rento ja kaikilla on hyvä fiilis. Jos menet Lantalle, niin tämä on MUST!

Koh Lantan hauskin ja riettain kokkiope Noi
Kun ruoat on syöty, keskitytään juomiseen ja seurusteluun.

Skootteri on Lantalla hyvä väline liikkumiseen, sillä tiet ovat hyvässä kunnossa, välimatkat kohtuullisia ja skootterin vuokraaminen halpaa. Huomioithan, että skootteria ei saa ajaa suomalaisella ajokortilla, vaan mukana pitäisi olla kansainvälinen ajokortti. Kukaan ei ole näitä Skootteria vuokratessa kysellyt, mutta paikallisia viranomaisia (useimmiten lahjottavissa) ja ennen kaikkea vakuutusyhtiötä saattaa kiinnostaa kovastikin, jos joudut onnettomuuteen (näitä emme nähneet Lantalla, mutta Balilla sitten rysähtikin pariin otteeseen aivan meidän vieressä – onneksi ei meillä). Skootterilla ajelusta Lantalla kirjoitin pidemmin viime reissun jälkeen.

Vuokraskootterit ovat Lantalla lähtökohtaisesti 125 kuutioisia, eli kevytmoottoripyöriä. Moposkootterilla ei saaren eteläpuolen mäkiä pääsisi ylös.

Koh Mook (Ko Muk)

Kolmen Lantalla vietetyn yön jälkeen pakkasimme rinkat (kyllä, kannoimme häämatkalla tavaramme rinkoissa) ja suuntasimme Lantan venelaiturille, josta speed boat noukki meidät kyytiin ja lähdimme hieman pomppuisalle matkalle seuraavalle saarelle. Selvisimme venematkasta ilman sen suurempia vastoinkäymisiä, mutta jos olet herkkä voimaan pahoin merellä, niin erittäin lämmin suositus pahoinvointilääkkeille.

Koh Mookilta olimme varanneet reissun kenties parhaan, tai ainakin kalleimman hotellin – kolme yötä upeassa niemen kärjessä sijaitsevassa Sivalai Beach Resortissa. Meillä oli upea beach front deluxe bungalow, jonka sängystä avautuivat upeat näkymät suoraan valkoiselle hiekkarannalle ja sen takana siintävälle merelle. Hotellin alue on melko suuri ja bungaloweja paljon, joten sellainen pieni ja kotikutoinen meininki, josta yleensä pidämme, loisti nyt poissaolollaan. Mutta täällä se ei haitannut.

Maisema, jonka kanssa pystyy elämään.
Bungalowimme

Koh Mookilla oli aika meidänkin hieman pysähtyä, sillä tekemistä tällä saarella ei kauheasti ole. Saaren keskusta on todella pieni, parin kadunpätkän mittainen ravintola- ja kauppakeskittymä ja hotelleja on maltillisesti. Mookillakin majoitusta on monen hintaista. Sivalai lienee saaren kallein hotelli, mutta muutamalla kympillä saa jo ihan kivan bungalowin toisesta majapaikasta. Yhden ”päiväretken” teimme saarella ollessamme kun vuokrasimme muutamalla eurolla skootterin ja ajelimme saaren toiselle puolelle Charlie Beachille, joka oli melko erikoinen näky. Rannalla ennen kukoistanut suuri resortti oli purettu (ilmeisesti puutteellisten lupa-asioiden vuoksi) ja nyt paikalla oli jonkinlaista rakennustyömaata muistuttava alue hotellin raunioiden kera. Kummallinen kontrasti, kun katselee paratiisirantaa ja sen takana onkin tuollainen törkyläjä. Ympärillä on kuitenkin majoitusta tarjolla, eikä ranta ollut missään nimessä tyhjä (joskin hyvin rauhallinen). Charlie Beachin lähellä sijaitsee myös saaren kovasti kehuttu Hilltop -ravintola, jossa nautimme herkullisen lounaan. Toinen suositukset ansaitseva ravintola Mookilla on Sugar’s Coffee & Restaurant, jossa söimme pariin otteeseen.

Uima-altaan jäänteet Charlie Beachilla.
Rannan ympäristö on kaunista katseltavaa
Ravintola Charlie Beachilla
Hilltop ravintola oli poikkeuksellisen hiljainen kun kävimme. Ilmeisesti korona oli jo ajanut suuren osan turisteista pois.

Tämän yhden päiväretken lisäksi keskityimme Mookilla pääasiassa oleiluun. Iltaisin ennen ruokailua kiersimme hotellin niemen kenties kauneinta näkemääni hiekkarantaa pitkin auringonlaskua katsellen. Hotellilla emme syöneet kuin aamiaista, sillä keskustan ravintolat olivat lyhyen kävelymatkan päässä ja ruoka niissä oli takuulla parempaa ja halvempaa, kuin resortin buffetissa.

Koh Mookin villiä keskustamenoa

Kaiken kaikkiaan Koh Mook oli varsin kiva uusi tuttavuus muutaman päivän kesävälle vierailulle. Pieni ja rauhallinen. Kaunis. Saarelta löytyy myös suosittu turistikohde Emerald Cave, jonka pelastusliiveihin sonnustautuneisiin turistimassoihin emme halunneet lähteä, vaikka paikka kuulemma todella kaunis onkin. Sivalai o Beach Resort oli kieltämättä näkemisen ja yöpymisen arvoinen, joskin kallis, ainakin tavanomaiseen budjettiimme nähden (kolmesta yöstä maksoimme reippaat 700 euroa), mutta olimmehan häämatkalla, joten why not. Luksusresortiksi en Sivalaita kuitenkaan luonnehtisi. Bungalowit ovat kyllä hyväkuntoisia ja itikkavapaita, mutta täällä maksat sijainnista, et huoneesta tai viiden tähden palvelusta. Tämä oli minulle sellainen bucket list -hotelli ja nyt siellä on käyty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s